Päivähoidollako positiivinen vaikutus lasten myöhempään kouluttautumiseen? Vastauksia kritiikkiin

Jani Erola, Aleksi Karhula ja Elina Kilpi-Jakonen

Aiemmin uutisoitu tutkimuksemme, jossa tarkastelimme varhaisen päivähoitoon osallistumisen yhteyttä myöhempään koulutukseen, on saanut melkoisen huomion mediassa (esim. 1, 2, 3). Samalla se on kirvoittanut niin tutkijoiden (1, 2) kuin tavallisten kansalaisten kritiikkiä. Pyrimme tässä kirjoituksessa vastaamaan osaan näistä kommenteista. Keskitymme kahtaalle: tuloksien tulkintaan ja politiikkasuosituksiin. Emme ota kantaa siihen, mikä päivähoidon vaikutus on mahdollisiin muihin tekijöihin, kuten lasten onnellisuuteen aikuisuudessa, koska olemme tutkineet koulutusta.

Ensinnäkin moni on sitä mieltä, että olemme tulkinneet väärin omia tuloksiamme. Kuten tutkimuksemme Taulukosta 2 näkyy, päivähoidon ja koulutuksen välistä yhteyttä kuvaava estimaatti on selvästi positiivinen ensimmäisissä malleissa. Tilanne vastaa alla näkyvää Kuviota 1.

Kuvio 1.

kuvio-1

Arvata saattaa, että kumpaankin liittyy ilmeinen sekoittava perhetaustatekijä (confounder), vanhempien koulutus. Vanhempien koulutuksen vakioiminen toisissa malleissa selittääkin suuren osan päivähoidon vaikutuksesta. Kuten tiedotteessamme mainittiin, tästä huolimatta päivähoidolle jää edelleen positiivinen efekti, joka on noin puolet tai hieman sen alle alkuperäisestä. Tilanne vastaa Kuviota 2. Koulutuksen vakioiminen ottaa huomioon myös muita tärkeitä koulutuksen kanssa korreloivia, sosioekonomista asemaa selittäviä tekijöitä, kuten pääosan yhteiskuntaluokan ja tulojen vaikutuksesta (esim. Erola et al 2016), mutta luultavasti myös rekisteriaineistolla vaikeammin mitattavissa olevia seikkoja, kuten perittyjen kognitiivisten kykyjen ja koulutusasenteiden vaikutusta. Sikäli, kun nämä tekijät eivät korreloi koulutuksen kanssa, niiden vaikutus jää huomioimatta.

Kuvio 2.

kuvio-2

Kolmansissa malleissa vakioimme vanhempien työttömyyden ja tulot. Nämä tekijät ovat ensisijaisesti välittäviä muuttujia (mediating), mutta myös mahdollisesti sekoittavia tekijöitä. Nyt päivähoidon positiivinen efekti häviää. Tilanne vastaa Kuviota 3. Sikäli kun vanhempien työttömyys ja tulot korreloivat koulutuksen kanssa, on niiden vaikutus jo vakioitu toisissa malleissa.

Kuvio 3.

kuvio-3

Kritiikin perusteella kolmannet mallit tarkoittaisivat, että päivähoidolla ei ole positiivista yhteyttä lasten myöhempään koulutukseen. Oikeampi tulkinta on kuitenkin, että päivähoidolla ei ole tuloista ja työttömyydestä riippumatonta suoraa vaikutusta myöhempään koulutukseen.

Esimerkiksi jos työssäkäyvä vanhempi jää kotiin hoitamaan lasta päiväkodin sijaan, perheen tulot yleensä pienenevät. Kotiin jäämisellä on myös negatiivinen vaikutus kotiin jäävän vanhemman myöhempään työuraan (esim. Kosonen 2014). Molemmilla tekijöillä on negatiivinen vaikutus lasten kouluttautumiseen. Onko vähäisemmän kouluttautumisen oikea syy tällöin päätös jäädä kotiin hoitamaan lasta vai tulot ja työura? Tähän ei ole itsestään selvää vastausta. Päivähoidon, työttömyyden ja tulojen vaikutus on tässä tapauksessa välttämättä päällekkäinen. Sama pätee myös työhön palaavaan vanhempaan – alle kouluikäinen lapsi ei voi jäädä päiviksi yksin kotiin, joten tässä tapauksessa päivähoidon ja työssäkäynnin vaikutuksia ei voida erottaa.

Niin kuin Tuomas Kosonen osuvassa blogi-kirjoituksessaan esittää, on toki mahdollista, että havaitsemamme vaikutus on selitettävissä täysin taustan mukaisella valikoitumisella. Toisin kuin tämä kritiikki indikoi, taustan mukainen valikoituminen ei kuitenkaan ole malleissamme täysin vakioimatta; ainoastaan sikäli, kun valikoitumiseen vaikuttavat muut tekijät kuin vanhempien koulutus, tulot ja työttömyys tai näiden kanssa korreloivat muuttujat. Asetelmamme ei kuitenkaan ole sillä tavoin kausaalinen, että voisimme poissulkea tämän vaihtoehdon täysin. Toivoa sopii, että Kososen suunnitelma tulevan tutkimuksen suhteen toteutuu. Omien lisäanalyysiemme mukaan esimerkiksi kuntavarianssin huomiomisella ei kuitenkaan ole vaikutusta tuloksiin ainakaan tutkimissamme syntymäkohorteissa. Havaitsemattomien tekijöiden vakioiminen tämän tapaisin asetelmin tai esimerkiksi sisarusmalleilla veisivät lähemmäksi kausaalista tulkintaa, mutta valitettavasti aineistomme ei mahdollistanut niiden käyttämistä tässä tapauksessa.

Kokonaan toinen keskustelu on se, millaisen evidenssin perusteella pitäisi olla sallittua puhua syyseuraus-suhteista tai antaa politiikkasuosituksia. Sikäli kun kirjoittelu eri medioissa on ollut hallittavissamme, olemme olleet kausaaliväitteiden suhteen varovaisia – emme väitä, että oma tutkimusasetelmamme olisi kausaalinen. Mutta niinkuin yllä kuvataan, meillä on hyvät syyt uskoa omankin analyysimme perusteella, että a) päivähoidolla ei ole negatiivista vaikutusta koulutukseen b) todellinen kausaalinen vaikutus koulutukseen on myös Suomessa todennäköisesti positiivinen. Jälkimmäistä tulkintaa tukevat omien tuloksiemme lisäksi käytännössä kaikki Pohjoismaiset tutkimukset, joissa on tutkittu päivähoidon sosioekonomisia seurauksia, niin enemmän kuin vähemmän kausaalisia asetelmia käyttäen (tutkimuksessa mainittujen viitteiden lisäksi esim. katsaus: Ruhm & Waldfogel 2012). Politiikkasuosituksia ei varmastikaan kannattaisi antaa yksinomaan oman tutkimuksemme perusteella, mutta aiheesta jo olemassa oleva, melko monipuolinen tutkimusnäyttö huomioon ottaen on mielestämme perusteltua suositella päivähoidon käytön lisäämistä ja pohtia keinoja sen saavuttamiseksi.

Se, että positiivista efektiä näyttäisi Suomessa välittävän tulot ja työllisyys, ei muuta lopputulosta tai suosituksia. Jos tavoitteena on lapsiperheiden työssäkäynnin lisääminen, suositus viedä lapsi varhain päivähoitoon olisi sama, kuten myös siinä tapauksessa, että tavoitellaan perheiden tulojen lisäämistä.

Hämmennystä on herättänyt myös joissain medioissa vahvasti esiin nostettu kaksi vuotta optimaalisena ikänä päivähoitoon siirtymiseen. Analyysiemme perusteella kaksivuotiaat tosiaan kouluttautuivat pisimmälle. Erot alle neljävuotiaiden välillä olivat kuitenkin pieniä, eikä tulosten perusteella ole käytännön merkitystä, tapahtuuko päivähoitoon meno yksi-, kaksi- vai kolmivuotiaana. Muutenkin tuloksemme, kuten tutkimusten tulokset lähes aina, koskevat keskimääräisiä vaikutuksia ja yhteyksiä. Jokainen lapsi on yksilö, jota koskevissa päätöksissä kannattaa huomioida perheen ja lapsen oma tilanne.

Lisäksi pahennusta on herättänyt se, että osa lehdistä on kutsunut tutkimustamme mullistavaksi. Syytä voimme vain arvailla. Ehkä toisaalta siksi, että tähän asti Suomessa on julkisuudessa keskusteltu lähinnä siitä, kuinka vahingollista varhainen päivähoito on lapsille, ja toisaalta siksi, ettei pitkäaikaisia sosioekonomisia vaikutuksia ole aiemmin Suomessa juuri tutkittu.

Oma tutkimuksemme ja siinä siteerattu tutkimuskirjallisuus käsittelevät pääosin lapsuuden vaikutuksia sosioekonomiseen asemaan aikuisiällä (erityisesti koulutukseen ja tuloihin). Kannustamme keskustelijoita myös tutustumaan artikkelin sivulta 11 alkavaan Discussion and conclusion -osioo, jossa pohditaan tutkimuksen rajoitteita ja tulosten tulkintaa. Suurinta osaa esitetystä kritiikistä on jo käsitelty tässä osassa tutkimusta, mukaan lukien yllä käsitellyt mallien tulkinnat ja kausaalisiin tulkintoihin liittyvät rajoitteet.

Samaa aihetta käsittelevää tulevaa kirjallisuutta ja muita päivähoidon vaikutuksia käsittelevää kirjallisuutta kannattaa tietenkin nostaa keskusteluun erityisesti siltä osin kuin se koskee Suomea tai muita Pohjoismaita. Poliittisia päätöksiä ei mielestämme lähes koskaan kannata perustaa yksittäisiin tutkimuksiin, vaan kattavaan tutkimuskirjallisuuteen ja asiantuntijoiden kuulemiseen. Päivähoito aiheena herättää vahvoja tunteita, ja tämänkin vuoksi asian tarkastelu tutkimusten valossa on erittäin tärkeää. Jäämme innolla odottamaan uusia tutkimuksia aiheesta.

Viitteitä:

Erola, Jani, Sanni Jalonen, and Hannu Lehti. “Parental Education, Class and Income over Early Life Course and Children’s Achievement.” Research in Social Stratification and Mobility 44 (2016): 33–43.

Kosonen, Tuomas. “To Work or Not to Work? The Effect of Childcare Subsidies on the Labour Supply of Parents.” The B.E. Journal of Economic Analysis & Policy 14, no. 3 (2014): 817–848.

Ruhm, Christopher J., and Jane Waldfogel. “Long-Term Effects of Early Childhood Care and Education.” In Nordic Economic Policy Review: Economics of Education, 23–51. Nordic Council of Ministers, 2012.

Artikkelimme päivähoidosta

Artikkelimme yhdessä Aleksi Karhulan ja Elina Kilpi-Jakosen kanssa päivähoidon hyödyllisyydestä kouluttautumiseen on herättänyt laajaa huomiota. Se löytyy työpaperimuodossa täältä: http://wpsei.utu.fi/wp-content/uploads/2016/04/WPSEI9.pdf

Erityisesti kannattaa tutustua diskussio-osuuteen sivulta 11 eteenpäin.

Juttu julkaistaan keväällä 2017 kokoomateoksessa Blossfeld, Hans-Peter, Kulic, Nevena, Skopek, Jan & Triventi, Moris (eds):  ”Childcare, Early Education and Social Inequality – A Cross-national Perspective”. Cheltenham, UK and Northampton, MA, USA: Edward Elgar.

Eurooppa yhtenäistyy – myös sosiaalisessa liikkuvuudessa

Kirjoitin Heta Pöyliön kanssa Talous & Yhteiskunta -lehteen ylisukupolvisesta sosiaalisesta liikkuvuudesta. Yksi jännittävimmistä havainnoista oli sosiaalisen liikkuvuuden konvergoituminen Euroopassa: maista on tullut entistä vahvemmin toistensa kaltaisia siinä, miten vahvasti perhetausta selittää omaa asemaa yhteiskunnissa.

Abstraktimme:

“Sosiaalinen liikkuvuus mittaa, missä määrin vanhemman ja lapsen sosiaaliset asemat poikkeavat toisistaan. Korkea sosiaalinen liikkuvuus kertoo yhteiskunnan avoimuudesta ja sen puute, sosiaalinen periytyvyys, on yksi tärkeimmistä eriarvoisuuden mittareista. Tässä artikkelissa tarkastellaan sosiaalisen aseman periytyvyyttä European Social Survey -aineistolla. Tulokset osoittavat, että perhetaustan vaikutus lapsen sosiaaliseen asemaan on heikentynyt ajan mittaan, etenkin Suomessa. Sukupuolten väliset erot liikkuvuudessa ovat pienentyneet, mutta vanhemmat vaikuttavat lasten asemaan etenkin koulutuksen kautta.”

Koko juttu