Jani Erola, Aleksi Karhula ja Elina Kilpi-Jakonen
Aiemmin uutisoitu tutkimuksemme, jossa tarkastelimme varhaisen päivähoitoon osallistumisen yhteyttä myöhempään koulutukseen, on saanut melkoisen huomion mediassa (esim. 1, 2, 3). Samalla se on kirvoittanut niin tutkijoiden (1, 2) kuin tavallisten kansalaisten kritiikkiä. Pyrimme tässä kirjoituksessa vastaamaan osaan näistä kommenteista. Keskitymme kahtaalle: tuloksien tulkintaan ja politiikkasuosituksiin. Emme ota kantaa siihen, mikä päivähoidon vaikutus on mahdollisiin muihin tekijöihin, kuten lasten onnellisuuteen aikuisuudessa, koska olemme tutkineet koulutusta.
Ensinnäkin moni on sitä mieltä, että olemme tulkinneet väärin omia tuloksiamme. Kuten tutkimuksemme Taulukosta 2 näkyy, päivähoidon ja koulutuksen välistä yhteyttä kuvaava estimaatti on selvästi positiivinen ensimmäisissä malleissa. Tilanne vastaa alla näkyvää Kuviota 1.
Kuvio 1.
Arvata saattaa, että kumpaankin liittyy ilmeinen sekoittava perhetaustatekijä (confounder), vanhempien koulutus. Vanhempien koulutuksen vakioiminen toisissa malleissa selittääkin suuren osan päivähoidon vaikutuksesta. Kuten tiedotteessamme mainittiin, tästä huolimatta päivähoidolle jää edelleen positiivinen efekti, joka on noin puolet tai hieman sen alle alkuperäisestä. Tilanne vastaa Kuviota 2. Koulutuksen vakioiminen ottaa huomioon myös muita tärkeitä koulutuksen kanssa korreloivia, sosioekonomista asemaa selittäviä tekijöitä, kuten pääosan yhteiskuntaluokan ja tulojen vaikutuksesta (esim. Erola et al 2016), mutta luultavasti myös rekisteriaineistolla vaikeammin mitattavissa olevia seikkoja, kuten perittyjen kognitiivisten kykyjen ja koulutusasenteiden vaikutusta. Sikäli, kun nämä tekijät eivät korreloi koulutuksen kanssa, niiden vaikutus jää huomioimatta.
Kuvio 2.
Kolmansissa malleissa vakioimme vanhempien työttömyyden ja tulot. Nämä tekijät ovat ensisijaisesti välittäviä muuttujia (mediating), mutta myös mahdollisesti sekoittavia tekijöitä. Nyt päivähoidon positiivinen efekti häviää. Tilanne vastaa Kuviota 3. Sikäli kun vanhempien työttömyys ja tulot korreloivat koulutuksen kanssa, on niiden vaikutus jo vakioitu toisissa malleissa.
Kuvio 3.
Kritiikin perusteella kolmannet mallit tarkoittaisivat, että päivähoidolla ei ole positiivista yhteyttä lasten myöhempään koulutukseen. Oikeampi tulkinta on kuitenkin, että päivähoidolla ei ole tuloista ja työttömyydestä riippumatonta suoraa vaikutusta myöhempään koulutukseen.
Esimerkiksi jos työssäkäyvä vanhempi jää kotiin hoitamaan lasta päiväkodin sijaan, perheen tulot yleensä pienenevät. Kotiin jäämisellä on myös negatiivinen vaikutus kotiin jäävän vanhemman myöhempään työuraan (esim. Kosonen 2014). Molemmilla tekijöillä on negatiivinen vaikutus lasten kouluttautumiseen. Onko vähäisemmän kouluttautumisen oikea syy tällöin päätös jäädä kotiin hoitamaan lasta vai tulot ja työura? Tähän ei ole itsestään selvää vastausta. Päivähoidon, työttömyyden ja tulojen vaikutus on tässä tapauksessa välttämättä päällekkäinen. Sama pätee myös työhön palaavaan vanhempaan – alle kouluikäinen lapsi ei voi jäädä päiviksi yksin kotiin, joten tässä tapauksessa päivähoidon ja työssäkäynnin vaikutuksia ei voida erottaa.
Niin kuin Tuomas Kosonen osuvassa blogi-kirjoituksessaan esittää, on toki mahdollista, että havaitsemamme vaikutus on selitettävissä täysin taustan mukaisella valikoitumisella. Toisin kuin tämä kritiikki indikoi, taustan mukainen valikoituminen ei kuitenkaan ole malleissamme täysin vakioimatta; ainoastaan sikäli, kun valikoitumiseen vaikuttavat muut tekijät kuin vanhempien koulutus, tulot ja työttömyys tai näiden kanssa korreloivat muuttujat. Asetelmamme ei kuitenkaan ole sillä tavoin kausaalinen, että voisimme poissulkea tämän vaihtoehdon täysin. Toivoa sopii, että Kososen suunnitelma tulevan tutkimuksen suhteen toteutuu. Omien lisäanalyysiemme mukaan esimerkiksi kuntavarianssin huomiomisella ei kuitenkaan ole vaikutusta tuloksiin ainakaan tutkimissamme syntymäkohorteissa. Havaitsemattomien tekijöiden vakioiminen tämän tapaisin asetelmin tai esimerkiksi sisarusmalleilla veisivät lähemmäksi kausaalista tulkintaa, mutta valitettavasti aineistomme ei mahdollistanut niiden käyttämistä tässä tapauksessa.
Kokonaan toinen keskustelu on se, millaisen evidenssin perusteella pitäisi olla sallittua puhua syy–seuraus-suhteista tai antaa politiikkasuosituksia. Sikäli kun kirjoittelu eri medioissa on ollut hallittavissamme, olemme olleet kausaaliväitteiden suhteen varovaisia – emme väitä, että oma tutkimusasetelmamme olisi kausaalinen. Mutta niinkuin yllä kuvataan, meillä on hyvät syyt uskoa omankin analyysimme perusteella, että a) päivähoidolla ei ole negatiivista vaikutusta koulutukseen b) todellinen kausaalinen vaikutus koulutukseen on myös Suomessa todennäköisesti positiivinen. Jälkimmäistä tulkintaa tukevat omien tuloksiemme lisäksi käytännössä kaikki Pohjoismaiset tutkimukset, joissa on tutkittu päivähoidon sosioekonomisia seurauksia, niin enemmän kuin vähemmän kausaalisia asetelmia käyttäen (tutkimuksessa mainittujen viitteiden lisäksi esim. katsaus: Ruhm & Waldfogel 2012). Politiikkasuosituksia ei varmastikaan kannattaisi antaa yksinomaan oman tutkimuksemme perusteella, mutta aiheesta jo olemassa oleva, melko monipuolinen tutkimusnäyttö huomioon ottaen on mielestämme perusteltua suositella päivähoidon käytön lisäämistä ja pohtia keinoja sen saavuttamiseksi.
Se, että positiivista efektiä näyttäisi Suomessa välittävän tulot ja työllisyys, ei muuta lopputulosta tai suosituksia. Jos tavoitteena on lapsiperheiden työssäkäynnin lisääminen, suositus viedä lapsi varhain päivähoitoon olisi sama, kuten myös siinä tapauksessa, että tavoitellaan perheiden tulojen lisäämistä.
Hämmennystä on herättänyt myös joissain medioissa vahvasti esiin nostettu kaksi vuotta optimaalisena ikänä päivähoitoon siirtymiseen. Analyysiemme perusteella kaksivuotiaat tosiaan kouluttautuivat pisimmälle. Erot alle neljävuotiaiden välillä olivat kuitenkin pieniä, eikä tulosten perusteella ole käytännön merkitystä, tapahtuuko päivähoitoon meno yksi-, kaksi- vai kolmivuotiaana. Muutenkin tuloksemme, kuten tutkimusten tulokset lähes aina, koskevat keskimääräisiä vaikutuksia ja yhteyksiä. Jokainen lapsi on yksilö, jota koskevissa päätöksissä kannattaa huomioida perheen ja lapsen oma tilanne.
Lisäksi pahennusta on herättänyt se, että osa lehdistä on kutsunut tutkimustamme mullistavaksi. Syytä voimme vain arvailla. Ehkä toisaalta siksi, että tähän asti Suomessa on julkisuudessa keskusteltu lähinnä siitä, kuinka vahingollista varhainen päivähoito on lapsille, ja toisaalta siksi, ettei pitkäaikaisia sosioekonomisia vaikutuksia ole aiemmin Suomessa juuri tutkittu.
Oma tutkimuksemme ja siinä siteerattu tutkimuskirjallisuus käsittelevät pääosin lapsuuden vaikutuksia sosioekonomiseen asemaan aikuisiällä (erityisesti koulutukseen ja tuloihin). Kannustamme keskustelijoita myös tutustumaan artikkelin sivulta 11 alkavaan Discussion and conclusion -osioo, jossa pohditaan tutkimuksen rajoitteita ja tulosten tulkintaa. Suurinta osaa esitetystä kritiikistä on jo käsitelty tässä osassa tutkimusta, mukaan lukien yllä käsitellyt mallien tulkinnat ja kausaalisiin tulkintoihin liittyvät rajoitteet.
Samaa aihetta käsittelevää tulevaa kirjallisuutta ja muita päivähoidon vaikutuksia käsittelevää kirjallisuutta kannattaa tietenkin nostaa keskusteluun erityisesti siltä osin kuin se koskee Suomea tai muita Pohjoismaita. Poliittisia päätöksiä ei mielestämme lähes koskaan kannata perustaa yksittäisiin tutkimuksiin, vaan kattavaan tutkimuskirjallisuuteen ja asiantuntijoiden kuulemiseen. Päivähoito aiheena herättää vahvoja tunteita, ja tämänkin vuoksi asian tarkastelu tutkimusten valossa on erittäin tärkeää. Jäämme innolla odottamaan uusia tutkimuksia aiheesta.
Viitteitä:
Erola, Jani, Sanni Jalonen, and Hannu Lehti. “Parental Education, Class and Income over Early Life Course and Children’s Achievement.” Research in Social Stratification and Mobility 44 (2016): 33–43.
Kosonen, Tuomas. “To Work or Not to Work? The Effect of Childcare Subsidies on the Labour Supply of Parents.” The B.E. Journal of Economic Analysis & Policy 14, no. 3 (2014): 817–848.
Ruhm, Christopher J., and Jane Waldfogel. “Long-Term Effects of Early Childhood Care and Education.” In Nordic Economic Policy Review: Economics of Education, 23–51. Nordic Council of Ministers, 2012.
Jani Erola 
Ongelma välittävissä (medioivissa) vaikutuksissa on erityisesti vanhempien koulutuksen osalta se, että lähtökohtaisesti mediaattorin (blogi-kirjoituksessa päivähoito) pitäisi olla vahvempi ennustaja kuin varsinaisen X-muuttujan (tässä vanhempien koulutus). Kun arvioidaan välittävää vaikutusta niin, kun malliin lisätään mediaattori, X:n yhteys heikkenee huomattavasti ja täydellisessä mediaatiossa vähenee). Nyt havaitaan täysin päinvastainen efekti, eli mediaattorin yhteys heikkenee (pienentyen dramaattisesti jopa 1/3 osaan suorasta efektistä).
Vaikka tutkimuksessa ei ole jostain syystä raportoitu koulutuksen suoraa vaikutusta on se pääteltävissä suurin piirtein aikaisemmasta kirjallisuudesta ja voidaan ajatella, että tämän heikentyminen on vähäisempää. Tämä viittaa suoraan joko efektiin:
päivähoito -> koulutus -> opinnot
joka on kuitenkin “mittausten” ajallisen sijoittumisen suhteen mahdoton (koska koulutus tieto on ajallisesti aikaisemmin). Tällöin jää oikeastaan ainoa vaihtoehto, että koulutus on puhtaasti sekoittava tekijä. Tulojen suhteen ehdotettu välittävä vaikutus on toki tutkimusasetelman perusteella mahdollinen.
Mediaation testaus on kuitenkin varsin standardin omainen toimenpide ja sille on olemassa aivan standardit menetelmät kts. esim. viitteet alla. On vaikea ymmärtää miksi tätä proseduuria ei ole tässä noudatettu ja tuloksia raportoitu, siten että epäsuoraa efektiä voidaan myös arvioida.
Jari Lipsanen
yliopisto-opettaja (psykometriikka)
Helsingin Yliopisto
Lähdeviitteet:
Baron, R. M., & Kenny, D. A. (1986). The moderator-mediator variable distinction in social psychological research: Conceptual, strategic and statistical considerations. Journal of Personality and Social Psychology, 51, 1173-1182.
Hayes, A. F. (2009). Beyond Baron and Kenny: Statistical mediation analysis in the new millennium. Communication monographs, 76(4), 408-420.
MacKinnon, D. P., Fairchild, A. J., & Fritz, M. S. (2007). Mediation analysis. Annual review of psychology, 58, 593.
Schisterman, E. F., Cole, S. R., & Platt, R. W. (2009). Overadjustment bias and unnecessary adjustment in epidemiologic studies. Epidemiology (Cambridge, Mass.), 20(4), 488.
Suora lainaus ylläolevasta tekstistä: “…kumpaankin liittyy ilmeinen sekoittava perhetaustatekijä (confounder), vanhempien koulutus”. Olemme siis tältä osin samaa mieltä.
Kyllä mutta silloin ei voi puhua kausaaliyhteyksistä, ainakaan päivähoidon ja lapsen koulutustekijäiden välillä.
Ainakin niin Sobelin kuin Pearlin mukaan kausaaliset vaikutukset kattavat sekä suorat että epäsuorat efektit. Tässä asetelmassa niidenkin erottaminen on vaikeaa, yllä mainituista syistä. Turvallinen oletus on siis yllämainittu: “..,päivähoidolla ei ole tuloista ja työttömyydestä riippumatonta suoraa vaikutusta myöhempään koulutukseen”
Ruhmin ja Waldfogelin artikkelissa on lisää hyvää keskustelua kausaatioproblematiikasta nimenomaan päivähoidon pitkäaikaisvaikutusten tutkimisen suhteen.
Tutkijaryhmän kannattaisi jatkaa analyyseja, ks. Jari Lipsasen kommentti standardeista menetelmistä mahdollisten välittävien tekijöiden testaamiseksi. Tutkimus kannattaisi myös saattaa tieteelliseen vertaisarviointiprosessiin. Kyse on hyvin tärkeästä yhteiskunta-, perhe- ja koulutuspoliittisesta kysymyksestä. Lienee niin, että pyrkimys tarjota nopeita ja yksinkertaisia politiikkasuosituksia (http://blogit.utu.fi/tita/varhaisella-paivahoidolla-myonteinen-vaikutus-koulutukseen/) haastaviin kysymyksiin voi johtaa tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta haasteellisiin tilanteisiin.
Tutkimus on vertaisarvioitu ja julkaistaan keväällä 2017 kirjassa Blossfeld, Hans-Peter, Kulic, Nevena, Skopek, Jan & Triventi, Moris (eds): ”Childcare, Early Education and Social Inequality – A Cross-national Perspective”. Cheltenham, UK and Northampton, MA, USA: Edward Elgar.
Kannattaa myös lukea tuosta ylhäältä kommenttimme politiikkasuosituksista – nyt esitetyllä tasolla uskallamme seistä niiden takana.
Tämän aineiston avulla tuskin on mahdollista saada kovin paljon enempää irti. Kuten myös yllä mainitaan (ja osassa kritiikistä peräänkuulutettu), siihen tarvittaisiin toisentyyppistä dataa.
Analyysit voisi osittaa koulutustason mukaan? Työpaperissa luki, että “only limited review” – tähän viittasin kommentissani. Mutta kuten sanottu, haasteellinen asia tutkia – tsemppiä mahdollisille jatkotutkimuksillenne!
Niinkuin artikkelissa mainitaankin, tilastollisesti merkitseviä koulutusinteraktiota ei löytynyt.
Kelassa Haatajan ja Valasteen käytössä oleva Helsinkiä koskeva päivähoitodata olisi muuten todella optimaalinen tähän tarkoitukseen, mutta siinä olevat lapset vielä liian nuoria pitkäaikaisseurausten tutkimiseen.
Helsinkiä koskeva päivähoitodata antaa monenlaisia mahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa. Interaktion testaus ei ole sama asia kuin ositettu analyysi, josta kyllä mahdolliset interaktiot ovat nähtävissä.
Tämä on tietty jossain määrin debatoitu asia, mutta yleisesti ottaen ositettua analyysia ei pitäisi suorittaa ellei interaktiota ole olemassa. Ositettu analyysi (sikäli kun tarkoitat sillä ainoastaan muuten samanlaisten mallien ajamista vanhempien eri ryhmissä) ei paljasta interaktiota — tai siis sitä, onko se tilastollisesti merkitsevää vai ei.
Yleensä ositettua analyysia ei pitäisi tehdä logistisella regressiolla edes silloin kun interaktio on löydettävissä tämän ongelman takia: http://esr.oxfordjournals.org/content/26/1/67.short — KHB-menetelmää käyttäen ehkä, mitä luultavimmin ei edes silloin kun raportoidaan marginaaliefektejä (AME), aivan varmasti ei silloin kun raportoidaan ainoastaan vedonlyöntisuhteita/vetoja.
Ainahan voi tehdä ositetun analyysin.
Luulin jo vastaanneeni tähän, ks. yllä
Yle uutisoi edelleen, että tutkijoiden politiikkasuositus on kotihoidon tuen madaltaminen. En ihan heti näe, miten se sopii yhteen samassa uutisessa mainitun asian kanssa, että tutkimuksen perusteella ei ole käytännön merkitystä aloittaako päivähoidon 1- vai 3-vuotiaana. Lisäksi uutisen otsikko on edelleen samanlainen kuin aiemmin, vaikka mitään varsinaista otsikon mukaista suositusta ei edes tutkijoiden itsensä uuden tulkinnan mukaan voi tehdä.
http://yle.fi/uutiset/3-9368301
Tämä jäi myös askarruttamaan:
“Esimerkiksi jos työssäkäyvä vanhempi jää kotiin hoitamaan lasta päiväkodin sijaan, perheen tulot yleensä pienenevät. Kotiin jäämisellä on myös negatiivinen vaikutus kotiin jäävän vanhemman myöhempään työuraan (esim. Kosonen 2014). Molemmilla tekijöillä on negatiivinen vaikutus lasten kouluttautumiseen.”
Ensinnäkin yli 3-vuotiaiden lasten äitien työllisyys on Suomessa korkeampi kuin minkään muun naisryhmän. Muita negatiivisia vaikutuksia toki voi olla työuraan, tai jopa työllisyyteen, mutta eivät ne kovin dramaattisia välttämättä ole. Ainakaan tämä tilastotieto ei tue vahvaa näkemystä negatiivisista vaikutuksista työuraan, ainakaan siinä määrin kuin yleensä katsotaan.
Toiseksi, tuossa lainauksessa puhutaan vaikutuksesta, kun ilmeisesti tarkoitetaan korrelaatiota?
Korrelaatio tulojen ja työuran ja toisaalta lasten myöhemmän kouluttautumisen välillä on kuitenkin käsittääkseni vain kahden muuttujan välinen korrelaatio, ei sen enempää. Ymmärtääkseni isompaa referenssiluokkaa koskevasta riippuvuudesta ei voida päätellä vastaavan riippuvuuden pätevän johonkin sen tunnettuun osajoukkoon. Jos kaikista partureista 9/10 on naisia, etelähelsinkiläisistä partureista voi hyvinkin olla vain 7/10 naisia. Vapaaehtoisesti lasten kotihoidon vuoksi tuloja vähentäneet ovat erilainen ryhmä kuin työttömäksi joutuneet tai syrjäytyneet vanhemmat.
Enpä odottanut, että tuosta aamun radiohaastattelusta tehtiin myös kirjoitettu uutinen, pariin yksityiskohtaan kun jäi virheitä eikä niitä voi suorassa lähetyksessä korjata. Ne eivät kylläkään koske näitä sinun kritisoimiasi kohtia.
Tulkinta ei ole uusi, vaan se löytyy kyllä ihan alkuperäisestä tutkimuksesta (kuten myös selitetty blogissa yllä).
Jos päivähoidon käyttöä halutaan lisätä, sitä vähentäviä taloudellisia etuja, kuten kotihoidontukea, kannattaa heikentää.
Tilastokeskuksen mukaan työllisten naisten osuudet ikäryhmissä menivät 2015 näin:
15-24 v: 42,7 %
25-34 v: 68,7 %
35-44 v: 79,3 %
45-54 v: 83,6 %
55-64 v: 62,5 %
Eli työllisyysaste on korkein vasta 45-54-vuotiailla, ts. siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluiässä. Myös kahdeksankymppisten äitien lapset ovat yli kolmivuotiaita.
Kososen asetelma on itse asiassa suhteellisen kausaalinen, kannattaa tutustua tutkimukseen. Vanhempien työttömyyden negatiivisesta vaikutuksesta lasten kouluttautumiseen on suhteellisen paljon hyvää evidenssiä, toivomme että pian myös itsellämme Suomesta. Pienituloisuuden kohdalla tuo kausaalinen evidenssi negatiivisesta vaikutuksesta taitaa yleisesti ottaen olla heikointa. Toisaalta useimmat lienevät sitä mieltä, ettei köyhyydessä kasvaminen yleisesti ottaen ole lapsille hyväksi, riippumatta sen syistä.
Ilmeisesti otetat, että vanhempien työttömyys ja pienituloisuus olisivat jotenkin vähämerkityksellisempiä lasten omassa elämässä pärjäämisen kannalta silloin, jos työttömyys ja pienituloisuus ovat vanhempien itse valitsemaa. Aika paljon oletettu. Voisin jopa väittää, että asia on täysin päin vastoin.
Kiitos vastauksestasi! En tiedä, onko itse valittu oleminen työelämän ulkopuolella vähemmän merkityksellistä lasten koulutukselle kuin ei-vapaaehtoinen oleminen työelämän ulkopuolella, mutta “työelämän ulkopuolella olevat” -kategorian ominaisuuksista ei voi tehdä johtopäätöksiä sen alikategorian “työelämän ulkopuolella vapaaehtoisesti lastenhoidon vuoksi olevat” suhteen.
Tuo kyllä riippuu ihan ja tarkalleen siitä, minkä vanhempiin liittyvien tekijöiden ajattelemme hyödyttävän tai haittaavan lapsia. Voi olla että vanhempien työmarkkinoille kiinnittymisestä seuraa lapsien kouluttautumiselle sellaisia hyötyjä että pärjäävät kaikkia muita lapsia paremmin, riippumatta syistä miksi muut vanhemmat eivät ole töissä. Ensimmäinen paperimme työttömyyden negatiivisista vaikutuksista lasten asemaan muuten julkaistiin juuri, ks. http://www.finnresearch.fi/8_RFS_2017_Karhula_et_al_.pdf
[…] vastaavasti pienet suomalaislapset osallistuvat harvemmin varhaiskasvatukseen. Käsitykseni mukaan tämä on vahingollista sekä äideille että lapsille: äideille siksi että heidän mahdollisuutensa työmarkkinoilla heikkenevät ja lapsille, siksi […]
[…] vastaavasti pienet suomalaislapset osallistuvat harvemmin varhaiskasvatukseen. Käsitykseni mukaan tämä on vahingollista sekä äideille että lapsille: äideille siksi että heidän mahdollisuutensa työmarkkinoilla heikkenevät ja lapsille, siksi […]